Lupaukset jotka eivät koskaan toteutuneet

”Kylmät väreet tulivat viimeistään siinä vaiheessa, kun Sankilampi esityksen päätteeksi, pukee jälleen päälleen omat vaatteensa ja kertoo ääni väristen, miltä hänestä on tuntunut, kun läheinen joi. Hyvin henkilökohtaista ja rohkeaa, kommentoitiin yleisöstäkin. Alkoholistin paikalla esityksessä on tyhjä tuoli. Ohjauksellinen ratkaisu toimii ja on symbolisesti voimakas: juova läheinen on poissa. Häntä kaipaa, vaikka hän olisi paikalla, koska hän ei ole läsnä eikä oma itsensä.”  Jylkkäri – Petri Kaikosuo

Sinuun ei saa enää yhteyttä. Sinua kutsuu se toinen maailma,
jonne meillä ei ole mitään asiaa.”

Omakohtaisista kokemuksista ja ihmisiltä kerätyistä tarinoista koostuvassa näytelmässä Lupaukset, jotka eivät koskaan toteutuneet ääneen pääsevät alkoholistien läheiset. Miltä näyttää ja tuntuu, kun toinen juo ja moneen kertaan annetut lupaukset ovat taas kerran petetty. Esityksen rooleissa nähdään Annu Sankilampi.

“Mä en voi muuttaa mennyttä. Mä en voi kirjottaa itselleni toisenlaisia muistoja, mutta mä haluaisin päästää irti häpeästä. Ei se oo mun syy jos sä juot. Eikä mun tarvii yrittää pitää mitään kulissia yllä. Ei mun tarvi hävetä sitä, että sä oot alkoholisti. Ja mä oon  tehny päätöksen, että jos joku kysyy mitä sulle kuuluu, niin mä kerron, totuuden. Mutta vaikka mua ei enää hävettäis, niin silti sun juominen vaikuttaa muhun ja mun koko elämään jatkuvasti. Vaikka mä oon jo aikuinen.”

Näytelmän idea on syntynyt Minnesota-hoidosta kertovasta lehtijutusta, alkoholistien läheisten päivästä ja heidän puheenvuorostaan. Silloin alkoholisti ei ole keskiössä, vaan läheinen, siitä näytelmässäkin on kyse. Keskiössä on tunteet, joita alkoholistin juominen läheisessä saa aikaan.

Kuva: Matti Partanen

Lupaukset, jotka eivät koskaan toteutuneet näytelmässä roolin saa myös pohdinta näyttelijän omasta ajanjaksosta, jossa alkoholia ei nautita pisaraakaan. Suomessa alkoholi on tietynlainen myytti, miten sitä pitäisi juoda ja miten sitä juodaan. Miten juhlat onnistuvat, jos alkoholia ei voi nauttia, tai onko ihan sallittua kaivata humalan tarjoamaa olotilaa.

“PÄIVÄKIRJA 6.9.2017:
Olen käynyt aikamoisilla kierroksilla työhön liittyvien kiireiden vuoksi. Päivät venyvät pitkiksi ja viikonloppukin meni töiden merkeissä, joten en ole ehtinyt kunnolla palautumaan. Mielialat vaihtelevat, itkettää ja elämä tuntuu turhalta. Nyt huomaan, miten aikaisemmin olen toiminut: Kun elämä on raskasta ja kokee kärsivänsä, oikeuttaa itselleen kännin juonnin. Se tyhjentää, mutta nyt, kun minulla on tämä tauko, joudun käsittelemään näitä kaikkia epämääräisiä tunteita ja pohtimaan niiden syitä. En pääse pakoon humalaan vaan joudun oikeasti miettimään, mistä joku tunne juontaa juurensa.”

Suomessa on arviolta 400 000 alkoholistia ja heidän läheisiään moninkertainen määrä. Annu Sankilammen esitys nostaa läheisten tarinat esiin ja teatterin keinoin luo keskustelulle avoimen ympäristön, jonka mahdollisuutena on saada ihmiset jakamaan omia tarinoita ja voimaantumaan sitä kautta.

Kuva: Matti Partanen

Näytelmä koostuu läheisten puheenvuoroista alkoholistille, esiintyjän päiväkirjamerkinnöistä, sekä Aaro Vuotilan ja Piia Sairasen säveltämistä lauluista, joissa kuullaan myös alkoholistien ajatuksia. Esityksen lopuksi on näyttelijän vetämä keskustelu, jossa pohditaan yleisön kanssa näytelmän herättämiä ajatuksia ja tuntemuksia.

“Mutta nyt mä oon tajunnu, että kukaan muu ei voi auttaa ihmistä, kuin se ihminen itse.
Jos edes sekään.”

Esityksen kesto: 1h 30min

Kuva: Matti Partanen

 

Työryhmä

Käsikirjoitus, ohjaus & lavalla: Annu Sankilampi
Musiikki: Aaro Vuotila ja Piia Sairanen & Mikko Kokki
Tekniikka: Mikko Kokki
Juliste: Toni Essel
Valokuvat: Matti Partanen
Tuotanto: Teatterikone 2018 / Laura Eteläaho

Tämä esitys on tilattavissa

Lisätietoa:
Annu Sankilampi
annu@teatterikone.fi

Jaa tämä sivu:

Esitysaikataulu

Esityskausi on päättynyt, esitys on tilattavissa

Liput

Ei yksittäislippuja myynnissä

Esityspaikka

Esityspaikka vaihtelee.

Lisätietoja

Laura Eteläaho, tuottaja
laura@teatterikone.fi
puh: 045 652 4776